Tänään tapahtui taas jotain outoa. Mä koin sellasen yhteyden toiseen ihmiseen, minkä en uskonut olevan edes mahdollista. Mä en ala sitä edes selittämään kovin tarkasti, kun en ymmärrä sitä itsekään. Mä olin hetken yhtä tämän toisen kanssa. Mun ajatukset oli sen ajatuksia, mun teot oli sen tekoja. Tämä ihminen sai mut luottamaan siihen ihan täysin, sai mut uskomaan itseeni. Hetken aikaa ( voi olla pitkäkin aika ) me oltiin yksi. Tämän ihmisen kanssa kaikki on niin oikein, kuin voi vain olla. Tässä tapahtuu nyt jotain niin mahtavaa, ettei sitä oikeasti voi ymmärtää ennenkuin kokee. Mä olen pahoillani, että tulen rikkomaan meidän perheen vaikkakin luulen, ettei se ehjä ole koskaan ollutkaan. Nyt mä vaan tiedän mitä on rakkaus ja luottamus. Nyt mä tiedän mitä ne tarkoittaa oikeasti. Ei sitä voi villeimmissä unelmissaankaan kuvitella mitä tapahtuu, kun tapaa sen oikean ihmisen. Mä en pelkää tulevaisuutta "Helmen" kanssa, mä luulen etten tule edes tulevaisuutta ajattelemaan. Me elämme hetkessä...tässä ja nyt. Ei huomisissa eikä eilisissä. Mä rakastan sitä!