Näin se on taas yksi hulvaton päivä illassa. Ei oikein tiedä mistä alottas. Ehkäpä ihan aamusta...siis heräsin huonosti nukutun yön jälkeen. Huonoon uneen oli syynä mun ja ukon keskellä nukkunut Vilma tyttönen. Sain useamman kerran monosta otsikkoon ja itkua ja kitinää sitten loppu aika. Aamusella sitten kun olisin voinut jatkaa yksin ja rauhassa unia, mikä...armoton vessahätä. Eipä siinä sit enää uni tullu kun joutu ylös nousemaan. Kahvin juontiin ja sitten tulikin Jessen noutaja (äiti). Tilanne rauhottu kummasti kun he lähtivät jatkamaan matkaa. Tuntui kuin puolet lapsistaolis lähteny vaikka lähti vain yksi.
No eihän siinä, ukko lähti töihin ja me jäätiin muksujen ja mun siskojen kans kotio. Aloin ahkeroimaan ja pesin pari mattoa takaterassilla jotka oli jo pari päivää sitten pesty. Jesselle sattu pikku haaveri ja pissi yöllä patjaan ja puhtaalle matolle. Siinä samalla sitten pesin koko terassin kun Vilmalla ja Jessellä oli saippuakuplavettä 4litraa ja ne kaikki oli siinä terassilla. Jonkun verran vaahtos:). Mattorumban jälkeen ajattelin, että pesueelle ruokaa. Sain kanafileet pöydälle ja sit tulikin viesti, alahan leipomaan, ollaan tulossa käymään. No ei auttanu kun helevetin kyytiä kauppaan ja jotain vehnästä kahvin kanssa. Pamela ukkoinensa (yks ukko) oli tulossa. Ehkä ne ei ois suuttunu vaikkei mitään tarjottavaa ois ollukaan, mut saa hyvän syyn syödä ite niitä herkkuja:). Ja minähän en tunnetusti kummosta syytä kaipaa, että herkkuja käyn hakemassa. Niitä syödään vitutukseen, väsymykseen, kyllästykseen, onnellisuuteen, suruun...siis ihan mihin vaan. Ja sen kyllä huomaa. No, asiaan. Kävivät sitten ja olivat ja lähtivät. Sit me syötiin ja hetken lepäilin (n, 15min). Puhelin soi ja yksi veljistäni, Joonas, soitti. Kysy voiko tulla poikansa Lassin kanssa kylään. No TOTTAKAI! (elä tuu, elä tuu). No me tullaan yöks. Jes! Pomo oli kuulemma antanu lopputilin ja silleen. Ja mikä oli syynä? Joonas ei lähteny sille kuskiks. No okei, ihan hyvä syy...jaa ei? No ei kai siinä muuten mitään hätää ois ollutkaan, mut veli oli just viikko sitten saanut vanhasta kämpästä viimeset kamat ulos ja muuttanu sen pomon kämppään. No minä tietenkin että tervetuloa tänne asumaan. No tässä sitten iltaa istuessa se pomo kerkes pariin otteeseen soittaa eikä muistanut (eipä tietenkään) asiasta mitään. Ja Joonas joka mulle just oli sanonu et ei sitten mee ens viikolla töihin, ni sano pomolleen (no niinpä tietenkin), että maanantaina nähään. Jos harrastaisin rumasti sanomista, ni sanosin et voi Jeesuksen perse! Jätetään nyt kuitenki sanomatta. No tässä nyt oli sitten semmosta yleistä härdelliä ja kaaosta kun Vilma ja Lassi nahisteli ja huuti ja veti munaravia ympäri kämppää ja tonttia. Ja paras lelu on muuten se, mikä on just sillä toisella. AINA! Nyt on muuten käytävä pöllillä tässä välissä...sormia kuivaa tää kirjottaminen:). (säälittävä yritys olla vitsikäs luullen, että tätä joku lukee)
Do dii, jatketaan...
Tässä tulee sitten kuvioihin mukaan minun rakas avoimieheni, the Äijjä. Äijjä tulee työreissultaan ja eilisen keskustelun innoittamana tuo mulle synttärilahjan (pari viikkoa etuajassa). Kun asiasta kuulen, ajattelen, että tästä ei hyvää seuraa. Sanoinkin Äijjälle, että oot ollu töissä ja käyny Kankun luona, putkiliikkeessä ja Timpan luona. Se lahja ei siis voi olla mitään kovin romanttista. Äijjä länttää lahjan kouraan ja mikä se on? VESSANPÖNTÖNKANSI!!!!!! Siis kiitti vitusti. Mää täytän kolmekymmentä ja siinä on Äijjän ajatuksen kanssa ostettu lahja MULLE. Aloin sitten suunnittelemaan, et mun synttäreiden teeman vois rakentaa jotenkin SEN lahjan ympärille. Kutsutkin vois lähettää vessapaperiin kirjoitettuna. Paskat bileet, luulen. Paikalleen se kumminkin asennettiin ja kuviakin on otettu. Pietari tokaskin sitten sille soitettuani, että ensimmäisenä hääpäivänä (puolenvuoden kuluttua) saan lahjaksi varmaan suolihuuhtelun. Voihan se olla. Loppuiltakin oli sit semmosta sekoilua ja muuta enkä jaksa edes siitä kirjottaa. Mut Joonas ja Lassi lähti ( Luojan kiitos) omaan (pomon) kotiin. Nyt täällä on suhteellisen rauhallista ja semmoseen lopputulokseen tulin, että en mä ainakaan perhepäivähoitajaksi ala. Vaikkei se nyt välttämättä
TÄHÄN
asiaan liitykään.
ONNI ON OMA VESSANPÖNTÖNKANSINo eihän siinä, ukko lähti töihin ja me jäätiin muksujen ja mun siskojen kans kotio. Aloin ahkeroimaan ja pesin pari mattoa takaterassilla jotka oli jo pari päivää sitten pesty. Jesselle sattu pikku haaveri ja pissi yöllä patjaan ja puhtaalle matolle. Siinä samalla sitten pesin koko terassin kun Vilmalla ja Jessellä oli saippuakuplavettä 4litraa ja ne kaikki oli siinä terassilla. Jonkun verran vaahtos:). Mattorumban jälkeen ajattelin, että pesueelle ruokaa. Sain kanafileet pöydälle ja sit tulikin viesti, alahan leipomaan, ollaan tulossa käymään. No ei auttanu kun helevetin kyytiä kauppaan ja jotain vehnästä kahvin kanssa. Pamela ukkoinensa (yks ukko) oli tulossa. Ehkä ne ei ois suuttunu vaikkei mitään tarjottavaa ois ollukaan, mut saa hyvän syyn syödä ite niitä herkkuja:). Ja minähän en tunnetusti kummosta syytä kaipaa, että herkkuja käyn hakemassa. Niitä syödään vitutukseen, väsymykseen, kyllästykseen, onnellisuuteen, suruun...siis ihan mihin vaan. Ja sen kyllä huomaa. No, asiaan. Kävivät sitten ja olivat ja lähtivät. Sit me syötiin ja hetken lepäilin (n, 15min). Puhelin soi ja yksi veljistäni, Joonas, soitti. Kysy voiko tulla poikansa Lassin kanssa kylään. No TOTTAKAI! (elä tuu, elä tuu). No me tullaan yöks. Jes! Pomo oli kuulemma antanu lopputilin ja silleen. Ja mikä oli syynä? Joonas ei lähteny sille kuskiks. No okei, ihan hyvä syy...jaa ei? No ei kai siinä muuten mitään hätää ois ollutkaan, mut veli oli just viikko sitten saanut vanhasta kämpästä viimeset kamat ulos ja muuttanu sen pomon kämppään. No minä tietenkin että tervetuloa tänne asumaan. No tässä sitten iltaa istuessa se pomo kerkes pariin otteeseen soittaa eikä muistanut (eipä tietenkään) asiasta mitään. Ja Joonas joka mulle just oli sanonu et ei sitten mee ens viikolla töihin, ni sano pomolleen (no niinpä tietenkin), että maanantaina nähään. Jos harrastaisin rumasti sanomista, ni sanosin et voi Jeesuksen perse! Jätetään nyt kuitenki sanomatta. No tässä nyt oli sitten semmosta yleistä härdelliä ja kaaosta kun Vilma ja Lassi nahisteli ja huuti ja veti munaravia ympäri kämppää ja tonttia. Ja paras lelu on muuten se, mikä on just sillä toisella. AINA! Nyt on muuten käytävä pöllillä tässä välissä...sormia kuivaa tää kirjottaminen:). (säälittävä yritys olla vitsikäs luullen, että tätä joku lukee)
Do dii, jatketaan...
Tässä tulee sitten kuvioihin mukaan minun rakas avoimieheni, the Äijjä. Äijjä tulee työreissultaan ja eilisen keskustelun innoittamana tuo mulle synttärilahjan (pari viikkoa etuajassa). Kun asiasta kuulen, ajattelen, että tästä ei hyvää seuraa. Sanoinkin Äijjälle, että oot ollu töissä ja käyny Kankun luona, putkiliikkeessä ja Timpan luona. Se lahja ei siis voi olla mitään kovin romanttista. Äijjä länttää lahjan kouraan ja mikä se on? VESSANPÖNTÖNKANSI!!!!!! Siis kiitti vitusti. Mää täytän kolmekymmentä ja siinä on Äijjän ajatuksen kanssa ostettu lahja MULLE. Aloin sitten suunnittelemaan, et mun synttäreiden teeman vois rakentaa jotenkin SEN lahjan ympärille. Kutsutkin vois lähettää vessapaperiin kirjoitettuna. Paskat bileet, luulen. Paikalleen se kumminkin asennettiin ja kuviakin on otettu. Pietari tokaskin sitten sille soitettuani, että ensimmäisenä hääpäivänä (puolenvuoden kuluttua) saan lahjaksi varmaan suolihuuhtelun. Voihan se olla. Loppuiltakin oli sit semmosta sekoilua ja muuta enkä jaksa edes siitä kirjottaa. Mut Joonas ja Lassi lähti ( Luojan kiitos) omaan (pomon) kotiin. Nyt täällä on suhteellisen rauhallista ja semmoseen lopputulokseen tulin, että en mä ainakaan perhepäivähoitajaksi ala. Vaikkei se nyt välttämättä
TÄHÄN
asiaan liitykään.
Kommentit