Tuntuu vaan niin helvetin pahalta. Ajattelin, että jään töistä sairaslomalle, mutta mitä mä sit täällä kotona teen? Ryven tässä pahassa olossa? Töissä saa kuitenkin ajatukset hetkeksi pois tästä vitutuksesta.

Eilen soitti pitkästä aikaa yks mun ystävä. "puhuva koira". Tää kaveri tarjos mulle asuntoaan ja autoaan. Ihan kiva tarjous, mut asuu vaan niin kaukana, ettei se onnistus. En ajatellut kuitenkaan opiskeluani jättää kesken. Olen mä vähän jo katsellut asuntoja. Haaveilen omasta sinisestä pikkutalosta:). Ehkä mä joskus vielä sen saan. Saisi olla aivan oma itsensä, eikä tarvitsisi käyttää energiaansa jonkun muun esittämiseen. Sen verran tässä on mulle valjennut, että mitä enemmän yritän olla oma itseni, sitä vähemmän meidän suhde toimii. Ehkä tästä suosta vielä joskus noustaan...

töihin siis...