Jaa, että mitäs uutta? Semmosta uutta, että on muutto edessä. Kaupunki pysyy samana, mut asunto vaihtuu. Meidän seuraksi muuttaa myös uusi ihminen:). "Helmi" haluaa välttämättä elää meidän kanssa tätä uusperheen jatkuvaa ihanuutta, joten tervetuloa vaan. Mielensä saa vielä muuttaa, mut ei enää sitten kun on kamat sisässä...

  Meillä on Helmen kanssa ollut välillä vaikeaa. Todella vaikeaa. Silti paskimmatkin päivät sen kanssa on parempia, kuin hyvät päivät exän kanssa. Ei voi mitään. Minä kylmä, tunteeton ja vaikea ihminen olen rakastunut...ja rakastan niin vitusti. Joka päivä tuntuu vaan paremmalta. En mä edes pelkää tulevaisuutta. Ennen mä pelkäsin kaikkee. Mä nään maailman ihan eri silmin kuin ennen. Kaikki on paljon kauniinpaa. Hetkittäin tunnen jopa itseni kauniiksi.

 Lapset on sopeutuneet tähän elämänmuutokseen hyvin. Tykkäävät Helmestä kovasti. Isän luona ollaan jo käyty ja äidinkin luona (välttämätön pakko). Isä ainakin tykkää kovasti, äidistä en tiiä...

 Kirjoitan lisää kun saan tilanteen rauhoittumaan. Siis lapset pois toistensa kurkusta...Tai ehkäpä me jatketaan kirjoittamista yhdessä Helmen kanssa. Terapiaa nääs...