Nyt se on sitten sanottu! Sanoin miehelle, että meidän täytyy erota. Mies vaan tuumas, että jos on noin pakottava tarve lähteä ni senkun lähdet. Olenko mä sitten ollut tän kokoajan oikeessa? Oikeessa siitä ettei mies välitä musta paskan vertaa. Ilmeisesti olen. Minä siis joudun lähtemään, ei mies. Sellaisesta mahdollisuudesta ei edes keskustella, että minä jäisin tähän taloon. No ei tietenkään. Mieshän tämän talon on omin käsin rakentanut. Mitään tavaroitakaan en matkaani saa. Tulevaisuus näyttää niin ruusuiselta. Vittujen vittu, että mua VITUTTAA!!! Ehkä tämä on sitten minulle oikein. Mitäs haluan perheeni hajottaa. Paska akka! Miksi mulla ei nyt ole hyvä mieli? Ei mun oloa helpottanut yhtään, kun mies sanoi, että olet vapaa lähtemään. Munhan pitäis olla onnellinen kun pääsen paskasta suhteesta eroon. No enpä ole.

 Mä haluan täältä pois! Johonkin hevonvitunkuuseen missä ei ole ketään eikä mitään. Jos tuolla ylhäällä on joku tyyppi, ni toivottavasti se pistää mut kärsimään oikein kunnolla. Oikeastaan mä en edes ansaitsis elää. Enkä mä tiedä, että jaksanko edes elää tän syyllisyyden kanssa. Mä en vaan tiedä, enkä mä jaksa...