Ei voi ihmisestä tuntua näin pahalta! Juttelin tuossa justiin meidän perhetyöntekijän kanssa. Puhuttiin vakavasti siitä mun pois lähdöstä. Kysyi, onko minulla voimia muuttamiseen. Kun nyt sitä muuttoa ajattelen, tuntuu, että voisin helpostikin muuttaa. Sitä en tiedä miten sitten käy, kun se oikeasti on edessä. Mä kuitenkin halusin niin paljon saada tän suhteen toimimaan. Eihän multa saatana onnistu mikään. Johan se on nähty. Tai olenhan minä saanut 3 virheetöntä lasta aikaiseksi. Syntyessään virheettömiä, mutta nyt en tiedä. Mitä lie traumoja niillekin on tullut jo aiheutettua. Kai nekin vaistoaa, että täällä perheessä ei kaikki ole kunnossa. En mä niille tällaista parisuhteen mallia halua antaa.

 Mielialatkin heittelee laidasta toiseen. Eilen olin ihan "onnellinen", tänään tuntuu, että voisin vaikka tappaa itseni. Mä elän nyt jotenkin ihmeellisesti kahta elämää. Toinen minä pyörittää perhettä väkisin, asuu saman katon alla miehen kanssa jota ei enää rakasta, ja joka ei ole rakastanut vaimoaan varmaan ikinä. Noni...olipa vittu vaikeaa tuokin myöntää! Tältä pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan suhdetta uudestaan. Ja mitäs se toinen minä tekee?? Toinen minä on aivan älyttömän onnellinen, kun joku on saanut kaivettua vähän sitä oikeata minua pintaan. Toinen minä on nauravainen, onnellinen ja suvaitsevainen ihminen. Ei tällainen kitisevä valittava akka, joka ei hymyile enää muille kuin lapsilleen (jos niillekään). Mä olen vittu niin väsynyt! Mä olen niin väsynyt tähän jatkuvaan veivaamiseen. Mä oon nyt ihan tarpeeksi kauan yrittänyt. Mä lopetan. Me ei edes syödä samassa pöydässä. En muista millon oltas käyty saunassa  yhdessä, tai yhtään missään muuallakaan yhdessä. Ja seksi...hmm, ehkä olen kuullut siitä joskus.

 Ja tämä Musta Helmi. Kun eilen luin nuo aikaisemmat kirjotukset, niin tiedän aivan varmasti, että tämä ihminen ei ole milläänlailla syyllinen tähän meidän nykyiseen tilaan. Hän ei millään tavalla nopeuta tai helpota tätä eroa. Mä olen aivan jumalattoman onnellinen, että olen tämän ihmisen tavannut, mutta pystyn myös elämään sen kanssa, etten häntä enää koskaan näkisi. Mä olen vaan onnellinen, kun tiedän tuollaisen ihmisen olevan olemassa. "tavataan jos tavataan".

Siinäpä ne, tämän päivän kuulumiset. Täytyy yrittää kasata taas itsensä, perhe tulee kotiin.